sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Osa 3. Diskon huumaa

Hellou pitkästä aikaa! Ja hyvää kesän alkua kaikille! Nauttikaa kesästä ja minäkin taidan pitää vähän taukoa tässä Anderssoneissa, mutta kyllä minä muutaman osan kyllä kirjotan tässä kesän aikana. :) Keskityn kuitenkin enemmän Miss Sims 2:seen. Ja pidemmittä puheitta hyviä lukuhetkiä!



***

Muutama päivä kului ja olin edelleen surullinen. Kyhjötin vain kotona ja en halunnut lähteä mihinkään, edes
töihin. Tuntui, kun mikään ei olisi onnistunut, mutta en voinut jäädä suremaan mennyttä. En halunnut soittaa Jakelle, mutta silti osa minusta halusi puhua hänelle ja sopia asiat ja ehkä aloittaa uudelta pohjalta. Mutta ei, se ei nyt onnistunut. Hän oli petturi ja väärä mies minulle. Minun piti vain tajuta se. Oli aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä ulos ihmisten ilmoille.


Päätin lähteä pienelle kävelylenkille White Haven Villageen. Oli vielä paljon paikkoja, missä en ollut käynyt kertaakaan. Ensimmäinen niistä oli paikallinen ranta. Niitä oli useampia, mutta päätin mennä Itäiselle rannalle, joka sijaitsi katuni päässä. Rannalla tapasin uuden tuttavani Tiffany Johnssonin.

 Tapasimme Tiffanyn kanssa muutama päivä sitten, kun olin treffeillä Jaken kanssa. Tiffany tiesikin jo kuka olin ja kertoi, että on asunut kylässä koko ikänsä. Hänestä oli upeaa saada uusia kasvoja naapurustoon.


Istahdimme Tiffanyn kanssa alas ja aloimme vaihtaa kuulumisia. "Noh, mitenkäs sulla menee?" Tiffany kysäisi, ennenkuin kerkesin kysyä häneltä mitään. "Ai, no... Lähiaikoina ei kovinkaan hyvin. On ollut hieman ongelmia." vastasin alakuloisena. "Ai? Kotitumisessako?" hän uteli. "Ei suinkaan! Olen sopeutunut hyvin tänne. Mutta... minulla on miesongelmia."



"Sinullako? Miesongelmia?! En uskoisi. Olet niin kaunis! Kuka nyt ei sinua haluaisi?" Tiffany huusi niin, että puolet rannalla olijoista ainakin kuuli sen.

 "Öhm... Jake Faye. Kävimme yhdillä treffeillä ja meillä oli kemiaa, mutta hän lähti toisen matkaan." sanoin ja nostelin käsiäni tietämättömyyden merkiksi.

 Tiffany tuhahti kovaäänisesti. "Sinuna en ottaisi sitä urpoa vakavasti. Hänhän on kylän kuuluisin naistennielijä! Minullekin hän flirttaili joskus, mutta onneksi tiesin millainen konkari hän on."
Ehkä Tiffany oli oikeassa. Ehkä otin asian liian vakavasti. Nehän olivat vain yhdet treffit ja pieni ihastus.



 "Hei kuule. Mitäpä jos lähdettäisiin vaikka illalla diskoon? Saisit sen urpon pois mielestäsi ja ehkä tapaisit jonkun toisen miehen. White Haven Village on täynnä komeita sinkkumiehiä, jotka varmasti osaavat pitää hauskaa! Tapasin minunkin aviomieheni Simonin Disco Night Feverissä muutama vuosi sitten. Se oli kyllä uskomatonta. Noh, mitä sanot?"


 "Kuullostaa hyvältä! Miten olisi, jos nähtäisiin siellä vaikka yhdeksältä. Asun ihan paikan naapurissa niin en varmasti eksy matkalla!" huudahdin onnesta.


























"Hyvä! Nähdään siellä! Moikka!" Tiffany sanoi ja lähdimme molemmat koteihimme.


























Päivä kuluikin nopeasti ja pian koitti ilta. Kävin ottamassa raikkaan suihkun hyvissä ajoin, suoristin hiukseni, meikkasin ja puin päälleni.

Harmikseni, jouduin laittamaan saman mekon, mikä minulla oli päällä treffeilläni. Koska minulla ei ollut mitään muuta laitettavaa, mutta en antanut sen haitata. Se on mennyttä ja minä tähtään nyt vain ja ainoastaan tähän iltaan. En murehdi mistään, vaan pidän hauskaa.


Saavuin Tiffanya hieman aikaisemmin diskolle, mutta hän ilmestyikin pian paikalle. Tervehdin Tiffanya lämpimällä halauksella. Kävellessämme sisään Tiffany sanoi: "Älä huolehdi mistään, tänään pidetään vain hauskaa!" Silloin kaikki murheeni kaikkosivat.

Aloitimme illan tietenkin joraamalla. Musiikin pauhu tunkeutui syvälle sisimpääni ja vei mukanaan. Samalla tietenkin sivusilmällä katselin, näkyisikö paikalla ketään hyvännäköisiä miesehdokkaita.

Tiffany hieman erkaantui minusta ja tanssahteli innoissaan vanhojen naisten kanssa. Naisen askeleet vähäsen sekoilevat muutaman drinkin jälkeen ja pysyin kuitenkin hyvällä etäisyydellä jos Tiffany vaikka horjahtaisi, niin
saisin otettua hänet kiinni.

Päätin siinä samassa tilata itsellenkin mehupaukun. Tarvitsin jotain piristävää.

Tilatessani drinkkiäni muuan tummaihoinen mies istahti viereeni. Katsoin häntä ujosti silmiin ja hän katsoi pitkästi minuun. Luulin häntä aluksi selvin päin olevaksi, mutta pian hän sanoi: "Halushikhsää taljota pali kahljaa...?" mies sopersi ja huitoi käsillään suuntaani. Minä en välittänyt hänestä, vaan jatkoin tilauksentekoani ja mies poistui sanomatta mitään.

Pienessä humalassa tanssiminen alkoi tuntua yhä koukuttavammalta ja niin sitä taas mentiin samojen ihmisten sekaan joraamaan. 

Siinä me sitten taas Tiffanyn kanssa yhdessä naurettiin ja hoiputtiin. Kaikki oli taas hyvin ja minä viisveisasin enää Jakesta tai menneisyydestä.
Katseeni harhaili ympäri tanssilattiaa...
Mutta...

...Kukas hän on?
Tumma, ylikomea nuori mies osoitti juuri minun suuntaani! Hän oli... täydellinen. Ihana katse! Minun oli pakko päästä puhumaan hänelle.

Kävelin hieman hoiperrellen tuon komistuksen luokse ja tervehdin häntä hieman flirttailevasti. "Hei kaunokainen, mites sulla menee?" mies kerkesi sanoa ennen minua. 

"Tosi hyvin, entäs sulla komistus?" sanoin ja astuin samalla askeleen lähemmäksi miestä. Mies katsoi syvälle silmiini ja vastasi: "Ei hullummin, kun sä olet tässä." mies tokaisi naurahaten ja hymyili virnuilevasti minulle. Naurahdin vaisusti ja hymyilin miehelle takaisin. "Kuka olet?" mies kysyi hennosti ja katsoi minua. "Olen Miranda Andersson, se uusi tyttö täällä." tokaisin. "Aijaa... Se olet siis sinä. Wau, olet kyllä kauniimpi kuin minulle on kerrottu. Sain ihan erilaisen kuvan sinusta. Muuten minä olen Victor Riverhill."

Siirryin lähemmäksiVictoria. Hänen komeat kasvonsa vetivät minua puoleensa kuin magneettia. Hän oli niin... niin... lumoava.

Samalla silmänräpäytyksellä tiesin, että ajattelimme samaa asiaa. Heittäydyin hänen syliinsä ja annoin tunteiden mennä ajattelun edelle.

Hetki oli täydellinen, mutta harmikseni vain vähän aikaa. Meitä tuijotti kaukaa ei-toivottu silmäpari. Jake jäätyi paikalleen kun näki meidät, mutta en päästänyt irti. Ei se minua haitannut enää. Olin vapaa.

Jake oli kuitenkin vihainen. Mutta miksi?! Tajusikohan hän vihdoin miltä minusta tuntui kun hän petti minua. Ehkä hänestä tuntui samalta nyt.


























Siinä tunteen vallassa ja humalassa kysyin: "Lädettäisiinkö johonkin rauhallisempaan paikkaan?" Victor katsoi minua hetken epävarmasti, mutta kuitenkin suostui mutkatta.


























Lähdimme Victorin kanssa kävelemään kohti ulko-ovea.


























Ulkona törmäsin Tiffanyyn ja hän näytti peukkua minulle ja vinkkasin silmää hänelle. Tiffany luki minua kuin avointa kirjaa. Hän tajusi tilanteen heti. Onneksi häntä ei poistumiseni haitannut.


























Saavuimme talolleni ja kerroin asuvani tässä. Hän katsoi nopeasti taloa ja pian otti minut syleilyynsä ja kantoi minut sisään.


























Hän kantoi minut makuuhuoneeseen asti ja laski minut sängylleni.

Riisuin kiristävän mekon päältäni ja suutelin Victoria ensin kevyesti huulille.

 Samalla kun Victor veti minua lähemmäksi itseään, riisuimme viimeistekin vaatteet ja annoimme tunteiden päättää.

*
*
*

Käänsin kylkeäni hitaasti kohti Victoria, mutta järkytyksekseni hän ei ollutkaan siinä enää. Keräsin lattialta kaikki vaatteeni ja puin nopeasti päälle. Kello näytti viittä.

"Victor?" huutelin ympäri taloa, mutta ei vastausta. Huokaisin. Katselin ympärilleni, ja näin ruokapöydällä lapun.

Rakas Miranda. Kiitos eilisestä. Minulla ei ole ollut näin hauskaa aikoihin. Jouduin valitettavasti lähtemään kotiin, mutta älä unohda minua! Tässä numeroni... 
~Victor
Luin mielessäni kirjeen useampaan kertaan ja huokaisin hiljaa, todella syvään. Mieleni täyttyi ihanasta tunteesta ja hymy levisi huulilleni

*
*
*

 Kaikki alkoi luistaa yhä paremmin. Työt alkoivat taas sujua ja sain ylennyksenkin.

Selvisi myös, että me molemmat olimme samassa työssä mikä oli todella romanttista. Suhteemme oli vakaalla pohjalla ja me molemmat olimme todella iloisia.

Myös Catherina kävi luonani kylässä useammin ja keskustelimme kaikesta tapahtuneesta. Hänelle oli helppo puhua, ja meillä synkkasi todella hyvin. Oli hauskaa saada myös paikallisia ystäviä! 

Yhtenä aamuna kuitenkin vatsassani alkoi tuntua jotain outoa ja minulle tuli todella paha olo. Oliko se mahdollista? Ei, en voinut olla raskaana! En muista yhtään mitään ensimmäisestä yöstä Victorin kanssa. Oliko ehkä se tärkein asia unohtunut eli suojaus? 

Raskauteni eteni todella nopeaa vauhtia ja päätin, että pidän vauvan. Olin valmis äitiyteen ja ehkä osa minusta halusikin aina olla äiti. Ensin oli kuitenkin kerrottava Victorille. Olen kierrellyt sitä jo liian kauan. Toivoin koko sydämmestäni, että hän ottaa asian positiivisesti!

Pian Victor saapuikin. Hän huomasi heti, että salailin jotain ja rupesi tarkastelemaan kasvojani. Keräsin itseni kokoon ja päästin suustani sanat: "Victor, me saamme lapsen."

Victor perääntyi heti takavasemmalle ja avasi suunsa ja järkyttyi nähdessään vatsani. "Mutta, mutta..." hän änkytti edesäni. "Älä panikoi." vakuutin Victorille.

Victor lähti harppoen kohti takaovea. "Ei, Victor odota!" huusin ja tarrauduin häneen. "Kuuntele minua ensin kulta. En pakota sinua mihinkään. Saat olla kasvatuksessa mukana niin paljon kuin haluat, mutta ei ole paniikkia. Laskettu aikani ei ole vielä. Ajattele asiaa."
Victor pysähtyi paikoilleen ja jäi miettimään asiaa.
"Hyvä on. Olen valmis." Victor sanoi minulle hymyillen. "Mutta emme voi kasvattaa lasta jos asumme erillämme."
 
"Totta, siksi ajattelin, että jos muuttaisit tänne minun kanssani." kysyin innoissani.

"Tottakai haluan muuttaa kanssasi yhteen!" Victor huusi iloisena ja halasi minua ystävällisesti. 
Suhteemme oli noussut uudelle tasolle.

*
*
*

Yhtenä yönä heräsin kolkeeseen terassillani. Kello oli kaksi. Tuskin se kukaan tuttu oli. Nousin ylös sängystä ja yritin hiipiä hiljaa herättämättä nukkuvaa Victoria. Avattuani oven en nähnyt kuitenkaan ketään missään. Vain pölyisen vanhan lampun ulkona. Kömmin kuitenkin takaisin sänkyyn ja aamulla kerroin Victorille asiasta.

 Victor oli liian utelias jättääkseen lampun paikoilleen vaan hän päätti mennä tutkimaan lamppua. Siiinä oli erilaisia kuvioita, jotka olivat pölyisiä. Victor tietenkin rupesi hinkkaamaan lamppua ja yhtäkkiä lamppu rupesi liikkumaan ja hyppimään ja sen sisältä tupsahti lilaa pölyä. Pölyn keskeltä nousi herra turbaanissa ja hassussa puvussa. "Herrani, olet vapauttanut minut ikuisesta unestani ja näin annan sinulle kolme toivetta! Käytä ne harkiten!" turbaanimies sanoi . "Toivon mammonaa!" Victor huusi ja samassa mies roiskautti Victorin päälle kimalletta ja sanoi: "Sanasi on lakini. Sinulla on enää kaksi toivetta jäljellä."

Kimalteen keskeltä, jostain taivaasta tippui iso rahasäkki josta Victor sai useita tuhansia simoleoneita. Sama jatkui monta tuntiä eteenpäin. Jostain aina tippui rahaa.

Victor tietenkin hehkutti minulle tästä lampusta ja sehän herätti tietenkin kiinnostukseni. Minun oli pakko mennä toivomaan myös rahaa. Koska sitä ei meiltä paljoakaan löytynyt. Toivoin tietein kahdesti mammonaa ja niin turbaanimies täytti toiveeni ja katosi lampun kanssa savuna ilmaan. 
Taskut pullollaan oli helpompi hymyillä.

Sinä samana iltana aloin tuntea kovaa kipua mahassani ja silloin tiesin, että synnytykseni oli lähellä! "VICTOR! TÄNNE JA HETI!" huusin niin kovaa kun kurkusta lähti. Varmasti naapuritkin kuulivat sen. Polttava kipu viilsi sismpääni ja otin tukea seinästä. Lapsen oli aika syntyä maailmaan.

*
*
*
Kaikkien vaikerointieni yms. jälkeen pikkuinen napero syntyi maailmaan. Se oli poika, suloinen vaaleahiuksinen poikavauva, jolle laitettiin potkupuku ja söpö nallepipo päähän. 

Victor tuli minua vastaan, kun pääsin vessasta ulos. "Uijjuijui, kun suloinen pikkupoika sieltä tuli. Kukkuu!"
Victor lässytti pikkuiselle. "Katso kuka tuli, isukki!" Minäkin lässytin perässä. 


"Mikä olisi hyvä nimi pikkuiselle? Miten olisi Max?" Victor ehdotti. "Ei, pikkuinen ei näytä Maxilta. Entä Mark?"  "No ei todellakaan!" Victor kiivastui. "Entäpäs Lucas? Edesmennyt vaarini oli Lucas." Victor sanoi haikeasti katsellen syvästi minua silmiini. "Lucas...Lucas...Se on mainio! Olet ihana." sanoin Victorille ja katsoin pikkuista. "Hei, Lucas. Tervetuloa sukuun." 

Laskin lapsen hetkeksi sylistäni. "Kuule kulta, tää nyt tulee vähn puusta, mutta ei täällä ole tilaa millekään lapsen kasvatukselle. Meidän on löydettävä isompi kämppä." Victor sanoi hieman haikeana. "Onko meillä varaa isompaan?" keskeytin Victorin. "On! Minulla on vähän säästöjä ja olen hieman katsellut paikkoja."
"Oletko? Keskustasta vai?" "Kyllä. Löysin täydellisen meidän budjetillemme, pitää vain allekirjoittaa paperit! Ja tietenkin sinun mielipiteesi on myös tärkeää!" Victor huusi innoissaan.


























"Noh, lähdetään heti katsomaan!" Nostin Lucaksen maasta ja Victor soitti pari puhelua ja taksin. Istuessani taksiin ajattelin: hyvästi vanha minä.


























Taksi toi meidät meren rantaan. Oma ranta kuullosti houkuttelevalta. Katsoin kuitenkin edespäin ja sana: "Wau" pääsi vain suustani.

























"Ei huono." kuiskasin Victorille. "Ei ollenkaan."

Eikö ollukin ihana osa! :3 Jättäkäähän mielipiteitä!