Osa 2. Odottamaton ilta

Elikkäs moikka taas! Tiedän, että viime osasta on kulunut vasta viikko, mutta en malta odottaa uuden osan julkaisua :) Seuraava osa sitten voisi tulla vähän pidemmällä aikavälillä. Mutta pidemmittä puheitta tässä se on!

Aamu koitti ja heräsin silmiäni hieroen ylös. Eilinen ilta venyi todella pitkäksi ja nukkumaan meno venyi, mikä kostautui nyt. Katsoin kelloa, se näytti kuusi. Olihan se noustava, kun vessahätäkin oli kauhea.

Vessassa käynnin jälkeen menin petaamaan sänkyni. Samalla ajattelin, että tänään voisi tehdä jotain hauskaa ja lähteä vähän katselemaan kaupunkia. Voisin soittaa vaikka Jakelle, jos hän lähtisi mukaan!

Noh, voisin ajatella sitä myöhemmin. Nyt on kuitenkin tehtävä jotain ruokaa. Jääkaapista ei löytynyt kuin paahdettavia leivonnaisia. Ainakin ne olivat helppo valmistaa.

Tai niin ainakin luulin kunnes aloin haistaa palanutta ja näin kuinka lieden yllä oli isot, tulikuumat liekit! Soitin äkkiä palokunnalle ja ne kaahasivatkin nopeasti pihaan.

 Tummaihoinen palomies juoksi sisään ja huusi minulle: "Väistäkää kauemmas palopesäkkeestä!" Minä teitenkin tottelin mukisematta.

Hän taisteli huimasti vahvoja liekkejä vastaan pelkällä vaahtosammuttimella. Kuumuus tuntui kasvoillani, ja minua pelotti miehen puolesta. Missä ovat apujoukot? Miehen ilmeet kertoivat jo kuinka hankalaa sammutus oli.

Onnekseni, mies oli asiantuntija  ja sai tulen aisoihin ajoissa, ennenkuin se levisi työpöytiin. Helpotuksen tunne levisi sisälläni ja kiitin miestä ja annoin hänelle vähän juomarahaa kiitokseksi. "En ole kovin hyvä tässä ruuanlaitossa", kerroin miehelle lopuksi. Hän nyökkäsi ja sanoi, että näitä sattuu, älä huolehdi.

Otin leivonnaiset uunista ja kuuma, tumma savu syöksähti kasvoilleni. Silloin ajattelin, ettei minusta TODELLAKAAN tule hyvää kokkia.

Ruuan maku oli, noh kiehtova? Sain sen juuri ja juuri nieltyä alas. Leivonnaiset maistuivat kuivalle ja polttivat suuta. Ei tästä tule mitään, ajattelin ja kaadoin loput roskiin. Päivällä menen kyllä ravintolaan.

Kävelin makuuhuoneeseen ja vaihdoin päälleni jotain sopivampaa. Minulle on ollut aina vaikeaa päättää mitä laitan päälleni. Valkoinen vai harmaa paita? Farkut vai legginssit?  Se olikin suurin syy miksi myöhästelin nuorempana koulusta. Jäin pyörimään vaatekaapilleni ja katselemaan vaatteita ja unohdan ajankulun. Mutta onneksi olen päässyt sen yli, mutta rakastan silti vaatteiden ostelua ja shoppailua. Olisikohan täällä jotain kivaa vaatekauppaa? 

Samalla kun mietin millaisia shoppailumahdollisuuksia täällä on, aloin laittaa meikkiä naamaan ja laittaa hiuksiani.

Ei paha, ajattelin itsekseni. Kevyt meikki sopii rentoon tyyliini. En ole koskaan ollut himomiekkaaja, vaan rakastan laittaa hiuksiani. Tänään rento kohotus päältä, pieni ponnarimainen liitos taakse ja loput hiukset auki oli täydellinen tyyli.

Vaelsin keittiöön ja katselin kelloa, se oli kahdeksan. Yöuneni olivat jääneet todella lyhyiksi. Ainoa vastaus minulle väsymykseen on kahvi. Sen näkeminen jo piristi ja juominen tuntui kun aika olisi pysähtynyt. Siinä sitten istuin tuolilla ja nautin kahviani.

Ihanan kahvinjuontitranssini herätti kuitenkin pirisevä puhelin. "Haloo?" vastasin "Hyvää huomenta, Miranda Andersson, oletan?" "Kyllä, kuka siellä on?" "Täällä on Mikaela,  WHV:n (White Haven Villagen) urheilijoiden johtaja. Olitte jättäneet työhakemuspyynnön eilen?" Ainiin! Löysin lehdestä kiinnostavan urheilualan ja jätin hakemuksen sinne. "Kyllä.", totesin naiselle "Onneksi olkoon, pääsitte harjotteluun maskottina! Catherina suositteli sinua ja sanoi, että olet todella ulospäinsuuntautuva ja tarmokas." "Kyllä, olenhan minä ja onko Catherina  töissä teillä?" "Kyllä, hän on täällä toimistopuolella minun kanssani. Hän on apulaisjohtaja, mutta otatko työn vastaan ja lähetänkö kimppakyydin? "Tottakai! Ilomielin!" "Mahtavaa! Kun pääset tänne, ilmottaudu minulle. Nähdään pian! " "Kiitos vielä, heihei."

Suljin puhelimen ja hypin onnesta! "JES! Työpaikka!" Huusin onnessani.

Voitontanssini katkesi kun kimppakyyti tööttäsi pihalla. Mukavan näköinen punatukkainen nainen ojensi minulle maskottiasun ja sanoi iloisesti: "Puku päälle ja töihin."

Kiskaisin kuteet päälleni ja istahdin autoon. "Olen Mandy, tervetuloa urheilualalle. Minä toimin hakijanasi." "Olen Miranda, mutta taisit tietääkin sen jo ja kiitos."
Samassa kun lopetin lauseeni Mandy painoi kaasua ja silloin ajattelin, että nyt sitä mennään.

Työvuoroni olikin yllättävän pitkä ja ilta olikin jo saapunut kaupunkiin. Sanoin heipat vielä Mandylle ja paiskasin oven kiinni. Samassa Mandy kaasuttikin jo tiehensä. Hän taisi olla hieman kärsimätön nainen.

Työhöni kuuluikin paljon liikunnallisia hyppyjä ja kaikenlaisia liikkeitä. Hikisenä menin kuitenkin suihkuun rentoutumaan ja pesemään itseni.

Suihkunraikkaana vaihdoin päälleni yöpuvun ja laitoin hiukset samalla tavalla kuin äskenkin.

Kömmin sänkyyni ja nukahdin heti.

Aamuauringon ensisäteet kurkistelivat ikkunasta sisään ja häiritsivät minun sikeää untani. Onneksi olin saanut jo verhot laitettua ja valo ei ollut niin kirkasta. Räpyttelin silmiäni ja yritin tottua häikäisevään valoon. Kello oli 11. Olihan se jo herättävä, että kerkeää tehdä enemmän. Tänään oli lauantai ja oli vapaapäivä.

Meikkasin ja letitin hiukseni kahdelle sivulle tulevalle letille. Päälle laitoin samat vaatteet kuin eilenkin. Kirkas huulipuna sai kasvoni pirteämmän näköiseksi ja pitkät tummat ripset saivat silmäni isommiksi. 

Söin aamupalaksi leipää ja ajattelin käsin tiskatessani, että voisin asentaa pesukoneen, ettei ikinä tarvitsisi tiskata. Sitä vihasin myös! Likaisia astioita jota pitää tiskata käsin!

No minähän ryhdyin hommiin ja asennustaitojeni ansiosta homma sujui helposti. Olin tyytyväinen, että sain käyttää vanhempieni lähettämää työkalupakkiani.

Päivä muuttui nopeasti illaksi ja istuin tyhjänpanttina kotona. Ajattelin Jakea, ja että teen unelmistani totta ja pyydän Jakea treffeille! Nostin puhelimen, näppäilin numeron ja odotin jännittyneenä... "Jake" "Moi, Miranda täällä, tässä vaan mietin, että oletkos vapaa jos vaikka mentäsiin johonkin syömään? "Nojuu, käyhän se. Miten olisi se keskustan City Dinner. Nähääkö siellä puolen tunnin kuluttua?" "Okei, en malta odottaa, moikka!" Laskin luurin.

Meikkasin, kiharsin hiukseni ja laitoin nätin mekon päälleni. Olin liian innoissani, että pääsin vihdoin treffeille Jaken kanssa! Tätä iltaa olen odottanut.

Taksi kaahasi pihaan ja silloin lähdettiin...

Taksi toi minut ravintolalle, missä Jake olikin jo odoittamassa minua. Tervehdimme hieman vaisusti, mutta kuitenkin hymyillen. "Mitä kuuluu?" kysyin Jakelta "Mitäs tässä. Oli kiva kun soitit. Kotisohva tuntui hieman epämukavalta ja halusinkin jo ulos." "Haha, okei. Mennäänkö sisälle?" Jake nyökkäsi.

Tervhedin miestä, joka vei meidät pöytäämme. Huomasin sivusilmällä, että Jakella oli ihan muut mielessä.

Istuimme pöytään, joka olikin todella ahdas. Paikka oli siisti, mutta aika pieni. Ihmisiä oli paljon, mutta onneksi vapaita pöytiä löytyi. Yrpeän näköinen tarjoilija keskeytti ihannointini yskimällä kovaäänisesti vihjaamalla, että minun pitäisi tilata. Teimme pikaisesti tilauksemme ja mies häipyi ja saimme oman rauhan.

Juttumme Jaken kanssa ei oikein luistanut. Hän vain istui hiljaa kun minä yritin vaivaisesti keksiä mitä voisin sanoa. "Tuota, missä sä olet  töissä?" rikoin hiljaisuuden kysymyksellä. "Ai mä? No täs nyt on ollu vähä vaikeuksii löytää mitää, mut vasta alotin ton näyttelijän uran ja oon ollu muutamas pikkuleffassa jo ja alan kehittyy..." " Aijaa", vastasin odottaen jotain järkevämpää vastausta. "Sait kuulemma töitä urheilupuolelta. Catherina kertoi minulle." "Juu", vastasin vaisusti.

Samassa ruokamme tulivatkin ja aloimme syödä. Kehuin kuitenkin Jaken valintaa, ettei hän luulisi, että olen vihainen kun en puhu.

Yritin vähän flirttailla tarjoamalla hänelle makupalaa ruoastani. "En oikein tykkää tuosta", Jake sanoi näyttäen todella hapanta naamaa ja esti kädellään ruokani. Kohautin olkapäitäni ja söin sen itse.

Päätin kysyä Jakelta, kuinka hän tuntee Catherinan. "Ai hän on ollut ystäväni vuosia ja auttoi näyttelyurani alussa! Olen todella hyvä näyttelijä ja....."  Jake loisti kun hän sai puhua itsestään ja minä nyökkäilin, vaikken edes kuunnellut. Hän ilmiselvästi piti itseään todella tärkeänä. Huoh.

Ilta päättyi kuitenkin pieneen flirttailuun jonka jälkeen Jake sanoi tylysti moikka, ihankuin olisin ollut joku täysin tuntematon.

Jäin katsomaan vihaisena hänen peräänsä. Mikä idiootti! Jäin yksin eikä hän sanonut mitään, että kiva ilta tai olitpa kaunis edes! Inhottavaa, kun odtukseni olivat niin suuret ja oletin, että meillä oli jo jonkinlainen pieni alkava suhde. No eipä tietenkään. En enää ikinä puhu hänelle! Ajattelin ja lähdin kohti yleispuhelinta soittamaan taksia.

Sain taksin kiinni, mutta en sanonut mitään kun kuulin lähestyviä askeleita ja suljin luurin. Käännyin katsomaan ja tietenkin Jake käveli sieltä päättäväisen näköisenä minua kohti. Laitoin kädet puuskaan ja otin vihaisimman ilmeeni. Mitä hän haluaa? Anteeksipyyntöäkö? Muutamassa minuutissa?

Ei näköjään mitään. Hän ei ollut huomaavinaankaan minua vaan asteli raput ylös, ihankuin olisi mennyt tapaamaan jotain. Juurihan me treffit lopetimme ja nyt hän on uudestaan täällä! Mikä idiootti.

En voinut vastustaa kiusausta vaan lähdin seuraamaan häntä. Istuin baarijakkaralle mahdollisimman kauas, mutta kuitenkin hyvälle näköetäisyydelle Jakesta. Hän selvästi odotti jotain seuralaista, mutta ketä?

Tuo nainen! Onkohan hän Jaken mystinen seuralainen? Jake nousi pöydästään ja he alkoivat jutella ja hymyillä ja nainen suuteli Jakea poskelle. Kuulin Jaken sanovan, että varasin jo pöydän meille. En kestänyt tätä nöyryytystä enää!

Juoksin puhelimelle ja näppäilin taksin. Kyyneleet valuivat silmistäni, kun sanoin miesäänelle, että haluan kotiin. Kuinka saatoit Jake? Luulin, että välillämme oli jotain erityistä!

Kotiin päästyäni lysähdin laiturille ja jäin katsomaan merta. Jake... mitä teitkään? Eihän tässä ole mitään järkeä! Säätää kahden kanssa samaan aikaan.

En voinut kuin itkeä... En pystynyt tekemään mitään muuta. Olimme erkaneet toisistamme kuin kaukana olevat tähdet taivaalla. Se oli ohi... 

***

Sellasta tällä kertaa :) kommentoikaa toki ja saa jättää kysymyksiä yms. kaikki palaute on tervetullutta! Seuraavaan osaan sitten enemmän LC -tyylisiä juttuja sitten :D